Puu

Puhdas mekko likaisella penkillä
joka päivä samaan aikaan
Kohtelias nyökkäys ohikulkijalle

Ei sua kukaan enää tunnista
Unohdettu on kuka olitkaan

Siinä sinä istut niin kuin puu
joka vääjäämättä lakastuu
Olet niin kaunis noin

Sylissäsi muistojen kirjanen
ihmisiä vuosien takaa
kaukana on kasvot kuvien

Ja siinä sinä istut hiljaa kuin puu
joka vääjäämättä lakastuu
Olet niin kaunis noin

Kasvoillasi paljon nähneet uurteet
Tyydyt enää tarkkailemaan
Maltat jo odottaa rauhassa